Teknisen analyysin lyhyt oppimäärä

Tekninen analyysi (TA) on menetelmä, jolla arvioidaan menneitä taloudellisia tietoja ja trendejä tulevien hintaliikkeiden ennustamiseksi.

Teknisen analyysin pääolettamus on, että markkinatrendit – mukaan lukien hintatasot ja -liikkeet sekä kaupankäyntivolyymi ja momentum – toistuvat ajan myötä. Tämän vuoksi erilaiset markkinatapahtumat voivat luoda kaupankäyntisignaaleja, jotka viittaavat erilaisiin osto- ja myyntimahdollisuuksiin.

Kaupankäyntisignaalien tunnistamiseksi tekniset analyytikot käyttävät kynttiläkaavioita, taloudellisia indikaattoreita ja muita teknisiä kaupankäyntityökaluja tunnistaakseen erilaisia kuvioita ja trendejä, jotka voivat viitata tuleviin hinnanmuutoksiin.

Vaikka ammattimaiset treidaajat ja sijoittajat hyödyntävät teknistä analyysia paljon, sillä on myös rajoituksia. Kriitikoiden mukaan se nojaa liian voimakkaasti historiallisiin tietoihin eikä välttämättä ota huomioon perustekijöitä, jotka voivat vaikuttaa markkinaliikkeisiin. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa makrotalouden suhdanteet, geopoliittiset tapahtumat, sääntely sekä toimialakohtaiset trendit.

Tästä syystä tekniseen analyysiin perustuvaa kaupankäyntistrategiaa luotaessa on tärkeää pitää mielessä sijoitusmaailman kuuluisa sanonta: ”aiemmat tuotot eivät ole tae tulevista”.

Vaikka teknisen analyysin juuret ulottuvat vuosisatojen taakse, Charles Dow’ta pidetään yleisesti menetelmän uranuurtajana 1900-luvun alkupuolella. Dow Jones & Companyn perustajana hän loi vuonna 1896 Dow Jones Industrial Average -indeksin, joka oli ensimmäinen laatuaan Yhdysvaltain osakemarkkinoiden kehityksen seuraamisessa. Kun markkinat kehittyivät ja analyysimenetelmät monipuolistuivat, teknisestä analyysistä muodostui oma tieteenalansa.

Vuosia myöhemmin tietokoneet toivat markkinoiden analysointiin käytetyt työkalut ja menetelmät useampien treidaajien ja sijoittajien saataville.

Perinteisillä markkinoilla, kuten hyödyke- ja joukkovelkakirjamarkkinoilla, sekä nousevilla toimialoilla, kuten kryptovaluutoissa, treidaajat käyttävät teknistä analyysiä tunnistaakseen kaupankäyntimahdollisuuksia ja tehdäkseen kaupankäyntipäätöksiä.

Tukitasot ja vastustasot ovat kaksi tärkeää käsitettä teknisessä analyysissä:

• Tuki on taso, jonka alapuolelle hinnat eivät laske. Tukitasot toimivat hintojen ”lattiana” eli alimpana hintatasona, joka saavutetaan toistuvasti tietyn kaupankäyntijakson tai markkinasyklin aikana. Vaikka hinnat saavuttavat tukitason useita kertoja, se toimii alueena, jossa ostajia on enemmän kuin myyjiä.
• Vastus on taso, jota hinnat eivät ylitä. Vastustasot toimivat hintojen ”kattona” eli korkeimpana hintatasona, joka saavutetaan toistuvasti tietyn kaupankäyntijakson tai markkinasyklin aikana. Vaikka hinnat saavuttavat vastustason useita kertoja, se edustaa aluetta, jossa myyjiä on enemmän kuin ostajia.

Teknisessä analyysissä tuki- tai vastustasoa pidetään sitä vahvempana, mitä useammin tietyn omaisuuserän hinta sitä ”testaa”. Toisin sanoen, mitä useammin hinta saavuttaa tason sitä ylittämättä, sitä todennäköisemmin kyseinen taso säilyy lyhyen aikavälin hintaminiminä tai -maksimina.

Kynttiläkaaviota tarkasteltaessa omaisuuserän hinnan voidaan havaita ”pomppivan” tuki- ja vastustasojen välillä. Monet treidaajat uskovat voivansa hyödyntää hintavaihteluita tuki- ja vastustasojen välillä strategioilla, kuten vaihteluväliin sidotulla kaupankäynnillä (range trading). Vaihteluväliin sidotun kaupankäynnin tekniikat keskittyvät pääasiassa omaisuuserän ostamiseen, kun hinta lähestyy alhaisempia tukitasoja, ja myymiseen, kun hinta lähestyy korkeampia vastustasoja.

Kun tietty taso rikotaan, se saattaa toimia vastakkaisena tasona uudessa vaihteluvälissä. Esimerkiksi, jos omaisuuserän hinta nousee, aiemmin yläpuolella ollut vastustaso saattaa toimia uuden vaihteluvälin alempana tukitasona.

Vaikka tuki- ja vastustasot ovat yleisesti käytettyjä indikaattoreita, ei ole takeita siitä, että hinta pysähtyy näille tasoille. Kuten kaiken teknisestä analyysistä saatavan tiedon kohdalla, havainnot on viisasta varmistaa muista tietolähteistä ja hallita riskejä niiden mukaisesti.

Kuten Mark Twain tunnetusti sanoi: ”historia ei toista itseään, mutta se usein rimmaa”. Tätä silmällä pitäen treidaajat käyttävät usein teknisen analyysin menetelmiä tarkastellakseen menneisyyttä pyrkiessään ennustamaan tulevaa. 

Teknistä analyysiä käytetään pääasiassa seuraaviin tarkoituksiin:

• Nykyisten trendien ja markkinoiden mielialan tunnistaminen: Tekninen analyysi voi auttaa treidaajia tunnistamaan trendejä ja markkinoiden mielialan sijoituspäätösten tueksi. Analysoimalla hintakaavioita ja teknisiä indikaattoreita treidaajat voivat saada käsityksen markkinoiden suunnasta ja tehdä kauppoja sen mukaisesti.
• Objektiivisten tietojen hankkiminen: Tekninen analyysi perustuu objektiivisiin tietoihin, kuten hinta- ja volyymitietoihin, jotka kaupankäyntipäätöksiä tehtäessä voivat olla luotettavampia kuin subjektiiviset mielipiteet. Tämä auttaa treidaajia välttämään tunteisiin perustuvia tai impulsiivisia päätöksiä.
• Järjestelmällisen lähestymistavan kehittäminen: Tekninen analyysi tarjoaa järjestelmällisen tavan analysoida markkinoita. Noudattamalla tiettyjä sääntöjä ja kriteerejä treidaajat voivat kehittää sijoitusstrategian, joka on johdonmukainen ja toistettavissa.
• Lyhyen aikavälin kaupankäynnin suunnittelu: Koska tekninen analyysi voi auttaa tunnistamaan lyhyen aikavälin trendejä ja markkinaliikkeitä, sitä käytetään usein lyhyen aikavälin kaupankäyntiä varten. Tämä voi olla hyödyllistä treidaajille, jotka tavoittelevat nopeita voittoja lyhyen aikavälin hintaliikkeistä.
• Muiden analyysimenetelmien tukeminen: Tekninen analyysi voidaan yhdistää muihin analyysimenetelmiin, kuten fundamenttianalyysiin, jolloin markkinoista saadaan kattavampi kuva. Yhdistämällä eri analyysityyppejä treidaajat voivat tehdä paremmin perusteltuja ja kokonaisvaltaisempia kaupankäyntipäätöksiä.

Teknisessä analyysissä käytetään monia erilaisia työkaluja. Jokainen näistä teknisistä indikaattoreista tarjoaa ainutlaatuisen näkökulman menneisiin hintaliikkeisiin, samalla kun niillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa tulevien trendien ennustamisessa.

Joitakin yleisimmin käytettyjä teknisen analyysin työkaluja ovat seuraavat:

Kaaviot kuvaavat visuaalisesti hinnan ja kaupankäyntivolyymin kehitystä ajan kuluessa. Kaavioiden avulla tekniset analyytikot voivat tunnistaa trendejä, kaupankäyntikuvioita sekä tuki- ja vastustasoja. Tekniset analyytikot käyttävät useita erilaisia kaaviotyyppejä, kuten palkki- ja viivakaavioita, jotka kuvaavat hintatasoja ajan kuluessa. Useimmat tekniset treidaajat käyttävät kuitenkin kehittyneempiä kynttiläkaavioita, jotka auttavat visualisoimaan suuria määriä olennaista kaupankäyntitietoa.

Kynttiläkaavioiden avulla treidaajat voivat seurata hinnanmuutoksia tietyllä aikavälillä. Tekniset analyytikot etsivät kynttiläkaavioista erilaisia kaaviokuvioita, jotka voivat viitata tuleviin trendeihin. Hintojen ja kaupankäyntivolyymin muutosten visualisointi auttaa analyytikoita seuraamaan hintaliikkeitä ja tunnistamaan trendien mahdollisia suunnanmuutoksia. Kynttiläkuvioita käytetään usein erilaisten nousevien tai laskevien hintaliikkeiden tunnistamiseen yksittäisten kynttilöiden muodon ja sijainnin perusteella kaaviossa.

Yksinkertaisia liukuvia keskiarvoja käytetään lyhyen aikavälin hintavaihteluiden tasaamiseen, jotta pidemmän aikavälin trendit voidaan tunnistaa helpommin. Yksinkertainen liukuva keskiarvo lasketaan lisäämällä omaisuuserän päätöshinnat tietyn ajanjakson ajalta ja jakamalla summa ajanjaksojen lukumäärällä. Yksinkertainen liukuva keskiarvo voidaan laskea eri aikaväleiltä, lyhyistä (esim. 10 tai 20 päivää) pidempiin (esim. 50 tai 200 päivää) jaksoihin. Yksinkertaista liukuvaa keskiarvoa käytetään yleisesti tuki- ja vastustasojen arvioimiseen sekä mahdollisten osto- ja myyntimahdollisuuksien tunnistamiseen.

Oskillaattorit ovat indikaattoreita, jotka mittaavat trendin mahdollista muutosta ja hintaliikkeiden momentumia. Niiden toiminta perustuu matemaattisiin kaavoihin, jotka määrittävät omaisuuserän hintaliikkeen momentumin tai voimakkuuden tietyllä ajanjaksolla. Oskillaattorit voivat auttaa tunnistamaan yliostetut ja ylimyydyt tilanteet, mikä voi viitata markkinahinnan suunnanmuutokseen sekä tarjota kaupankäyntimahdollisuuksia.

RSI on suosittu oskillaattori, joka kuvaa omaisuuserän hintaliikkeen voimakkuutta vertaamalla sen voittojen ja tappioiden suuruutta tietyllä ajanjaksolla. Suhteellinen voimaindeksi lasketaan seuraavalla kaavalla: 

RSI = 100 – [100 / (1 + RS)]

Kaavassa RS = keskimääräinen voitto / keskimääräinen tappio tietyn ajanjakson aikana (kuten 14 päivää). Yli 70:n RSI viittaa yliostoon, kun taas alle 30:n arvo viittaa ylimyyntiin. 30:n ja 70:n välillä olevien arvojen katsotaan olevan neutraalilla alueella ja viittaavan siihen, että omaisuuserä ei ole yliostettu eikä ylimyyty.

MACD on toinen työkalu, jota käytetään momentumin muutosten, trendien suunnanmuutosten ja osto- tai myyntimahdollisuuksien tunnistamiseen. MACD-indikaattori koostuu MACD-viivasta ja signaaliviivasta. Kun MACD-viiva leikkaa signaaliviivan nousten sen yläpuolelle, se tulkitaan nousevaksi signaaliksi, mikä voi viitata mahdolliseen ostomahdollisuuteen. Kun MACD-viiva leikkaa signaaliviivan laskien sen alapuolelle, se tulkitaan laskevaksi signaaliksi, mikä voi viitata mahdolliseen myyntimahdollisuuteen.

Bollingerin nauhoja käytetään omaisuuserän hinnan volatiliteetin arvioimiseen ja hintatasojen mahdollisten läpimurtojen tunnistamiseen. Bollingerin nauhat koostuvat kolmesta viivasta – yksinkertaisesta liukuvasta keskiarvosta sekä kahdesta keskihajontaviivasta, jotka sijaitsevat keskiarvon ylä- ja alapuolella. Yksinkertaisen liukuvan keskiarvon viiva edustaa omaisuuserän keskihintaa tietyllä ajanjaksolla, kun taas ylä- ja alaviivat kuvaavat tasoja, joilla omaisuuserän katsotaan olevan yliostettu tai ylimyyty.

Fibonacci-korjauksia käytetään mahdollisten tukitasojen ja vastustasojen tunnistamiseen Fibonaccin lukujonon perusteella. Kyseessä on numerosarja, jossa jokainen luku on kahden edeltävän luvun summa (0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21 jne.). Fibonacci-korjaustasot lasketaan ottamalla omaisuuserän hintaliikkeen ylin ja alin piste tietyn ajanjakson aikana ja jakamalla pystysuora etäisyys näiden pisteiden välillä vaakasuoriksi tasoiksi Fibonaccin suhteiden (23,6 %, 38,2 %, 50 %, 61,8 % ja 100 %) mukaisesti.

Haluatko ottaa seuraavan askeleen ja hyödyntää teknisen analyysin osaamistasi käytännössä? Kraken Pron tarjoamien ominaisuuksien avulla voit aloittaa jo tänään!